Genetics ja Epigenetiikka keskenmenoon
keskenmeno on menetys sikiön ennen 20. raskausviikkoa. Noin 15% tunnustettujen raskauksista päättyy keskenmenoon, ja esiintyminen toistuvaan keskenmenoon (RM) on arvioitu 1-3% pariskunnista yrittää synnyttää lapsia. Keskenmeno voisi olla hyvin onneton ja pelottava ja yksinäinen kokemus.
Aiempien Tutkimustulosten sikiön kromosomipoikkeavuuksien ovat vastuussa 70% satunnaista keskenmenoja, lisäksi äidin tromboositaipumus, anatominen, hormonaaliset ja immuunijärjestelmän häiriöt lisäävät myös riskejä keskenmenon. Siten varhainen tunnistaminen riskejä keskenmeno ja järjestelmällinen seuranta auttaa lisäämään live syntyvyyden miscarriag parit. Geneettiset ja epigeneettiset tekijöitä, jotka ovat mukana (un) onnistunut raskaus hetkellä suosittuja tutkimuskohteena, kuten suoraan osoitteeseen parental- ja alleelispesifinen geeniekspressiota tai epigeneettiset muutoksia istukan. Useita geneettiset ja epigeneettiset tekijät on todettu vähentävän siittiöiden laatu aiheuttaa DNA-vaurioita ja siten johtaa huono lannoitus, heikentynyt alkionkehityksen. Tasapaino paikallisesti tuotetun proinflammatoristen ja tulehdusta sytokiinien myös osoitettu olevan kriittinen onnistunut raskaus.
Tällä hetkellä aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet välistä positiivista tunnistettu geeni varianttien ja lisääntynyt riski keskenmeno, lisää tutkimuksia alkaa keskittyä liittyvät geenit tehtävä istukan kantaen emolle ja isältä peräisin geenin kopioita.
Kuten edellisessä postitse, äidin ja isän epigeneettiset sääntelyn hallitaan geenien ilmentymisen on osoitettu olevan tärkeä tekijä istukan kehitykseen ja toimintaan. Epigenomic merkkien näin näytteille vahvasti yhteydessä keskenmeno, kuten DNA: n metylaatio, histonimodifikaation chromatin, ja ei-koodaavan sääntelyyn RNA: iden.
Raskauden aikana pääpiirteet istukan epigenome kuuluu dynamiikka-muutokset epigeneettiset tavaramerkkien järjestäminen DNA methylome, runsaasti vanhempien erityisiä painettu geenejä, geeni painamista, istukka-erityisiä MikroRNA, vaikutus ympäristötekijät, esimerkiksi äidin tupakointi. Epigenome toimintahäiriö saattaa edellyttää mahdollisen keskenmenon. Esimerkiksi metyylitransferaasi (G9aMT) ja metyloituja histoni (H3-K9) ilmaisuja on todettu olevan huomattavasti alhaisempi kohdun kudoksessa keskenmenon tapauksista verrattuna kontrolleihin. Myös APC ja kuvioituja PEG3 on raportoitu olevan enemmän epänormaali metylointi arvoja suonikalvon villus raskaudenkeskeytysten /keskenmenoon kuin muiden geenien. Äskettäin julkaistu tutkimus osoittaa yhdistyksen kahden SNP pre-miR-125a ja lisääntynyt riski keskenmenon. Edellä voi olla vahva näkökulmia keskenmenoon tutkimus- ja mahdollinen kliininen vaikutuksia.
Jokainen lapsi on lahja Jumalalta. Lisää tutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan paremmin vaalia näitä lahjoja. Lisäksi laaja yhteistyöverkosto tutkimuskeskusten ja keskenmenon klinikat tarvitaan huomattavasti.